Oma huono asiakaskokemukseni Lappeenrannan Nelipyörässä opetti kantapään kautta, miten sudenkuopat vältetään auton leasing-sopimuksissa. Lue, mihin Santanderin sopimuksissa on syytä varautua, miksi myyjän suulliseen sanaan ei pidä luottaa, ja mitä yllätyksiä voi olla vastassa, kun palautus tehdään YR-Auton kaltaiseen liikkeeseen.
Kia EV6 -koeajon jälkeen keskustelin Nelipyörän myyjän kanssa sähköautojen arvon alenemisesta, käyttöiästä ja luotettavuudesta yleisesti. Myyjä tarjosi huoliini ratkaisuksi leasing-tyylistä rahoitussopimusta, jossa riski auton arvon alenemisesta jää kokonaan myyjäosapuolelle. Sopimuksen taustalla on rahoitusyhtiö, jolle kuukausierät maksetaan. Kiinteä kuukausihinta kattoi myös määräaikaishuollot sekä renkaiden vaihdot ja säilytyksen. Vakuutukset ja mahdollisten uusien renkaiden hankinta jäivät minun vastuulleni.
Nelipyörän myyjän lupaukset
Sopimuksesta keskusteltaessa Nelipyörän myyjä vakuutti, että autolle saa tehdä mitä vain, kunhan sen arvo ei alene. Autoa voisi kuulemma käyttää täysin normaalisti – aivan kuin se olisi oma. Maksoin autosta käsirahaa noin kuudennesosan sen arvosta. Sillä ei sinänsä ollut muuta virkaa kuin kuukausierän pienentäminen, sillä sopimuskauden kokonaishinnaksi kertyi sama summa. Senhetkisen maailmantilanteen ja sähköautomarkkinan perusteella arvelimme myyjän kanssa, että sopimuksen jäännöserä olisi niin pieni, että auto kannattaisi kolmen vuoden kuluttua lunastaa itselle. Kuinka väärässä voikaan olla.
Myyjä kertoi myös, että sopimuksen kilometrirajat saa ylittää korvausta vastaan – terminä ’ylikilometrit’. Lisäksi auton palautuksesta sanottiin, että riittää, kun vain tuon auton takaisin heille Lappeenrannan Nelipyörään. Täyssähköautoista oli tuolloin pulaa ja toimitusajat olivat pitkiä, mutta kyseinen auto napattiin minulle jo valmiiksi tilatuista, sillä hetkellä vapaana olleista autoista. Toimitusajasta myyjä totesi luottavaisesti: ’Kyllä se kesärenkailla luovutetaan.’ Tällöin elettiin vuoden 2023 alkukesää.”
Odotusaika, odotusajan auto ja Kia EV6 luovutus Nelipyörältä
Kia EV6:n odotusajan autona toimi samalla kuukausimaksun periaatteella Kia XCeed -ladattava hybridi, jonka ’vuokrasin’ samasta liikkeestä. Todellisuudessa uuden auton toimitusta joutui odottamaan noin 12 kuukautta, joten tässä kohtaa Nelipyörän myyjän lupaus kesärenkailla luovutuksesta todellakin toteutui – noin puoli vuotta myöhemmin.
Kun vihdoin menin hakemaan autoa, myyjä pahoitteli, että luovutuksen kanssa oli tullut vähän kiire. Autossa oli esimerkiksi suojamuoveja vielä paikoillaan, ja poistin ne lopulta itse kotona. Auto itsessään oli juuri sellainen kuin pitikin. Jostain syystä leasing-sopimuksen allekirjoitus piti kuitenkin käydä tekemässä uudelleen viikko tai pari sen jälkeen, kun auto oli jo otettu käyttöön.
Leasing-sopimuksen loppumetrit ja sopimuksen kilometrien ylittäminen
Noin 2,5 vuotta sopimuksen alkamisen jälkeen muutin uuden työn perässä toiselle paikkakunnalle. Sen seurauksena ajokilometrejä alkoi kertyä huomattavasti aiempaa enemmän, ja jouduin tästä syystä ostamaan autoon vielä uudet kesärenkaatkin.
Talvirenkaiden vaihdon yhteydessä otin Nelipyörän myyjän kanssa puheeksi ’ylikilometrien’ kertymisen, niiden hinnan ja sen, miten ylittävät kilometrit käytännössä maksetaan. Myyjä lupasi selvittää asiaa. Samassa tapaamisessa keskustelimme jälleen siitä, kuinka leasing oli ollut juuri oikea ratkaisu – minun ei kuulemma tarvinnut kantaa huolta sähköautojen yleisestä arvon alenemisesta.
Nelipyörän myyjästä ei kuitenkaan koskaan kuulunut mitään ylikilometrien osalta. Koska maksut maksettiin suoraan Santanderille, päätin kysyä asiaa suoraan heiltä. Silloin vastaan tulikin ensimmäinen ikävä yllätys: koko käsitettä ’ylikilometrit’ ei ollut olemassakaan.
Minulle tarjottiin vaihtoehdoksi sopimuksen kokonaiskilometrien korottamista 10 000 kilometrillä. Sopimuksen viimeisinä kuukausina tehtynä tämä olisi kuitenkin maksanut tähtitieteellisen summan. Todellinen tarpeeni oli vain noin 3 000 kilometrin ylitykselle, mutta näin pientä muutosta järjestelmään ei kuulemma pystynyt tekemään.
Samalla selvisi kaksi muutakin karua faktaa: auton palautus oli tehtävä aikaisintaan kuukausi ennen sopimuksen päättymistä Tuusulassa sijaitsevaan YR-Autoon – ei suinkaan Lappeenrannan Nelipyörään. Lisäksi kilometrejä ei saanut ylittää metriäkään. Jos raja paukkuisi, autoa ei voisi palauttaa laisinkaan, vaan se olisi ostettava itselle sopimuksen loppusummalla. Se taas oli tässä vaiheessa jo noin 3 000 euroa enemmän kuin auton todellinen markkina-arvo..
Sopimuksen päättyminen
Olin yhteydessä YR-Autoon, mistä sateli jälleen uutta tietoa palautukseen liittyen. Minulle ilmoitettiin, että auton seuraavan määräaikaishuollon täytyy olla suoritettuna ennen palautusta. Pienen ihmettelyn ja väännön jälkeen Nelipyörä suoritti huollon sopimuksen puitteissa. Huollon yhteydessä autosta ei löytynyt mitään puutteita, ja sen todettiin olevan erinomaisessa kunnossa palautusta varten.
YR-Autosta kuitenkin painotettiin, että autossa on oltava mukana alkuperäiset latauskaapelit sekä alkuperäiset kangasmatot, ja auton on muutenkin oltava täysin alkuperäisessä kunnossa ja puhtaaksi pestynä. Minun kohdallani näissä vaatimuksissa ei ollut mitään ongelmaa, mutta tässä vaiheessa heräsi ensimmäistä kertaa vahva tunne siitä, että auton palautuksesta tehtiin turhan vaikeaa. Palautusprosessissa takerruttiin asioihin, jotka tulivat täytenä yllätyksenä Nelipyörän myyjän antamaan rentoon käsitykseen verrattuna.
Palautettavan auton kesärenkaat olivat säilytyksessä Lappeenrannan Nelipyörässä. Myyjän tavoittaminen osoittautui aluksi hankalaksi, enkä saanut minkäänlaista vastausta. Kun viimein tavoitin puhelimitse Nelipyörän automyynnin päällikön, hän ei halunnut sotkeutua alaisensa lupauksiin, vaan pyysi minua olemaan yhteydessä erääseen toiseen henkilöön liikkeessä. Parin sähköpostin jälkeen sainkin tältä uudelta yhteyshenkilöltä vastauksen – viesti vain koski jonkun aivan toisen asiakkaan asiaa.
Vähän tämän jälkeen alkuperäinen automyyjä vastasi lopulta minulle. Hän ilmoitti, että renkaat ovat heillä ja ne voidaan kyllä toimittaa Tuusulan YR-Autolle, jos suostun maksamaan rahtikulut.
Vastasin myyjälle ja kerroin harmitukseni kaikesta siitä virheellisestä tiedosta, jota hän oli minulle matkan varrella syöttänyt. Mainitsin myös olleeni yhteydessä kuluttajaneuvontaan. Sieltä minulle oli vahvistettu, että myyjän antamiin suullisiin lupauksiin on voitava luottaa, luki sopimuksen sivulla 12 pienellä painetulla tekstillä mitä tahansa. Tähän myyjä vastasi myöntämällä suoraan, että hän oli puhunut minulle virheellisesti sopimuksen sisällöstä. Hänen mielestään hän ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään väärää. Lopputulemana hän kuitenkin lupasi toimittaa renkaat YR-Autolle ilman kuluja, ja näin myös tapahtui.
YR-Autolta piti varata erillinen palautusaika. Niitä oli kuitenkin tarjolla erittäin rajallisesti, minkä vuoksi jouduin siirtelemään omia työmenojani. Minulla oli jo uusi auto kiikarissa, ja tarkoituksenani oli saada Kian sopimus katkaistua mahdollisimman pian – liikkuminen ilman autoa oli nimittäin osoittautunut jo valmiiksi riittävän hankalaksi ja kalliiksi.
YR-Auto ja Kian palautus
Sovittu palautusmatka alkoi huonosti: jo matkalla tuulilasiin osui kivi, joka teki lasiin särön. Varsinaiset ongelmat alkoivat kuitenkin vasta paikan päällä. Tarkastusta suorittavan henkilön käytöksessä oli heti havaittavissa jotain epämiellyttävää. Toiveeni helposta reissusta ja parkkihallissa seisovasta autosta eroon pääsystä katosi nopeasti. Noin 15 minuutin odottelun jälkeen tarkastaja saapui paikalle ja tokaisi: ’Lähdetäänpäs katsomaan, mitä tälle autolle on tehty.
Ensimmäinen syytös oli, että auton keula oli kolaroitu ja molemmat umpiot sen vuoksi haljenneet. Umpioissa toden teolla oli jokin outo viiru, mutta sen saaminen aikaan kolaroimalla olisi vaatinut melkoisia taikoja. Viiru oli molemmissa umpioissa täysin samanmuotoinen – kuin viivoittimella piirretty – eikä siinä tuntunut kynnellä kokeiltaessa mitään halkeamaa. En ollut aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota autoa pestessäni tai vahatessani, eikä valokuviossakaan ollut mitään vikaa.
Autoon oli aiemmin vaihdettu etupuskuri talvipakkasilla tulleen pienen halkeaman vuoksi. Soitin heti kyseisen korjauksen tehneelle yritykselle ja kysyin, olisiko heille jäänyt arkistoon valokuvia, joista umpioiden tilanteen voisi tarkistaa. Seuraavaksi otin yhteyttä Hediniin, joka oli lähin Kian merkkihuolto, mutta heidänkään kanssaan asia ei tässä tilanteessa selvinnyt.
Puheluiden puhumisesta ei meinannut tulla mitään, sillä tarkastaja keksi autosta jatkuvasti lisää vikoja. Hän ’selosti’ löydöksiään niin kovaäänisesti, etten kunnolla kuullut, mitä puhelimen toisessa päässä sanottiin. Asia eteni sähköpostitse myöhemmin, ja puskurinkorjaajan arkistoista selvisi, ettei umpioissa ollut ollut mitään vikaa silloin, kun etupuskuri oli vaihdettu.
Kun tarkastaja väitti auton olevan myös perästä kolaroitu – perusteena kaksi pientä parkkipaikalla tullutta jälkeä puskurissa ja yksi haljennut muovinen roiskeläppä – oma hermoni alkoi kiristyä. Pyysin melko suoraan ja äänekkäästi toista henkilöä hoitamaan asiaa. Paikalle saatiinkin toinen työntekijä, mutta ei edellisen tilalle, vaan hänen lisäkseen. Sitten tämä kaksikko oli jo yhdessä tuumin sitä mieltä, että auton molemmat takakyljetkin oli kolaroitu, koska niissä oli kuulemma ’virheellisiä muotoja’.
Tilanteen teki solmuun myös se, että auton sopimuskilometrit olivat miltei täynnä. Matka Tuusulan YR-Autolle oli niin pitkä, että jos olisin lähtenyt ajamaan autolla sieltä takaisin, olisin saman tien rikkonut sopimuksen kilometrirajaa. Sen jälkeen neuvottelut auton palauttamisesta olisivat varmasti päättyneet siihen.
Tässä vaiheessa tunteet kävivät jo sen verran kuumina ja keskustelu oli niin äänekästä, että paikalle saapui molempien tarkastajien esimies. Hänellä oli onneksi täysin toisenlainen ote ja asenne tilanteeseen. Esimies ymmärsi heti, etten voinut enää ajaa autolla pois kilometrirajan vuoksi, joten sovimme auton jäävän heille siksi aikaa, kun selvittäisimme ongelmien korjaamista.
Teimme paperit auton palautuksesta ja kirjasimme korjattaviksi kohdiksi takapuskurin, tuulilasin sekä umpiot – vaikkei umpioiden todellisesta viasta ollut vieläkään mitään selvyyttä. Jälkeenpäin ajatellen minun ei olisi pitänyt suostua tähän menettelyyn ollenkaan. Auton ’viat’ olisi pitänyt tarkistuttaa puolueettomalla tarkastajalla, jotta olisimme saaneet varmuuden siitä, oliko kyseessä sittenkin vain normaali kulumisen ja käytön jälki.
En muista, milloin olisin viimeksi kokenut asiakkaana näin päällekäyvää ja ylimielistä kohtelua – puhettani ei tuntunut kuuntelevan kukaan. Minulle jäi vahva käsitys siitä, ettei autossa olisi saanut olla pienenpientäkään käytön jälkeä, vaan sen olisi pitänyt olla täysin uutta vastaavassa kunnossa.
Sen verran asioita saatiin kuitenkin lopulta soviteltua, että auto jäi heidän pihaansa odottamaan korjauksia. Itse suuntasin rautatieasemalle ja palasin junalla Tampereelle.
Auton korjaaminen haluttuun palautuskuntoon
Seuraavana päivänä toimitin kuvat umpioista Hedinille, otin yhteyttä tuulilasin korjaajaan ja vakuutusyhtiön kautta sovimme takapuskurin tarkastuksesta heidän suosittelemassaan liikkeessä. Kaikki tuntui edistyvän hyvässä järjestyksessä. Kuluja tästä kaikesta oli kuitenkin luvassa – vähintään vakuutusten omavastuuosuuksien verran.
Hediniltä ei pelkkien kuvien perusteella pystytty toteamaan umpioiden vaurioita, vaan auto oli saatava paikan päälle heidän nähtäväkseen. He lupasivat sopia tästä suoraan YR-Auton kanssa, mikä sopi minulle erinomaisesti.
Tarkastuksen järjestymisessä kesti oma aikansa, enkä tarkalleen edes tiedä, miten asiat kulissien takana hoituivat. Lopputulos oli kuitenkin loistava: umpiot menivät lopulta Kian takuuseen. Syynä oli ilmeisesti se, että vaikka umpiot olivat tiiviit, niiden sisään oli päässyt tai muodostunut jossain vaiheessa kosteutta. Suuret kiitokset siis Hedinille ja Kialle! Tämä oli jo kolmas Kia minulla, ja takuu on aina toiminut moitteettomasti silloin, kun sille on ollut tarvetta. Umpioiden vaihdossa kesti kaikkiaan noin kaksi viikkoa.
Tarkastuksen yhteydessä ehdotettiin puskurin vaihtoa ja peräpään maalausta. Vauriokorjaaja, joka ei lopulta ollutkaan vakuutusyhtiön suosittelema taho (vaikka YR-Auto näin antoi ymmärtää), totesi kuitenkin, ettei näin suuriin toimenpiteisiin ollut tarvetta. Kaksi pientä vauriota saatiin korjattua huomattavasti helpommalla. Olisikin ollut järjetöntä maalauttaa koko peräpää, kun kyse oli vain peukalonpään ja pikkusormen pään kokoisista jäljistä. Myös puskurin korjanneella Autopeltiasemalla ihmeteltiin puhelimessa, mitä vikaa umpioissa oikein oli, kun nekin piti vaihtaa
Tuulilasin korjaus piti alun perin sopia YR-Auton naapurissa sijaitsevan Carglassin kanssa. Jostain syystä asia ei kuitenkaan edennyt heidän kauttaan, vaan Autopeltiasema hoiti lopulta lasinkin kuntoon. Sinänsä tässä järjestelyssä ei ollut mitään väärää, mutta minulle jäi epäselväksi, miksi suunnitelmia piti muuttaa lennosta.
Siitä hetkestä lähtien, kun auto jäi Tuusulaan, YR-Auto ei ilmoittanut minulle kertaakaan asioiden etenemisestä. Seurasin auton liikkumista ja kulloistakin sijaintia omatoimisesti Kian sovelluksen kautta. Edes palautuksen hyväksymisestä korjausten jälkeen ei tullut mitään virallista ilmoitusta. Ensimmäinen merkki prosessin päätöksestä oli se, kun Santanderilta tiedusteltiin tilinumeroani ylimääräisten maksujen palautusta varten.
Autopeltiasema puolestaan kuittasi korjaukset tehdyiksi ja lähetti laskun vakuutuksen omavastuusta. Kävin lopulta itse katsomassa Santanderin verkkopalvelusta, että sopimus oli virallisesti päätetty, ja Traficomin tiedoista varmistin, ettei auto ollut enää nimissäni. Kaikkiaan tämä palautusprosessi kesti kaksi kuukautta ja yhden viikon.
Santander
Kaikki sopimuksen kuukausierät oli maksettu auton luovutushetkellä, kuten luovutusehdoissa vaadittiin. Santanderilta tuli kuitenkin vielä ylimääräinen erä, jonka verkkopankkini e-laskujen automaattihyväksyntä ehti maksaa ennen kuin huomasin tilannetta. Tämän ylimääräisen suorituksen hyvittäminen oli mahdollista vasta sitten, kun auton palautus oli virallisesti hyväksytty – eli kun vauriot oli korjattu ja YR-Autolta saatu kuittaus asiasta.
Santanderilta otettiin minuun puhelimitse yhteyttä kolmesti auton korjaustöiden aikana. Joka kerta kävimme läpi, etten ole lunastamassa autoa itselleni ja että se kuitataan palautetuksi heti mainittujen korjausten valmistuttua. Puhelimessa tilanne tunnuttiin ymmärtävän ja minulle vakuutettiin, että asiat kirjataan järjestelmään.
Lupauksista huolimatta sain myöhemmin kaksi maksumuistutusta auton loppuerän maksamisesta. Kaiken lisäksi ilmeni, että tämä sopimuksen loppusumma näkyi minulla edelleen avoimena lainana positiivisessa luottorekisterissä.
Mitä auton palautus itseltä vaati?
Tämän kaiken selvittäminen vaati valtavan määrän sähköposteja ja puheluita. Useassa kohdassa tuntui, ettei mikään edennyt, eikä viivästysten syy ollut lainkaan selvillä. Ylimääräisen huoltorumban ja palautuksen takia jouduin olemaan poissa töistä kahtena puolikkaana työpäivänä. Tämän lisäksi yksi kokonainen ilta kului junaa odotellessa ja vaunussa istuessa. Junamatkustamisen ’ihanuudet’ tulivat muutenkin tämän kuvion aikana turhan tutuiksi, eivätkä kokemukset olleet kovin positiivisia.
Ylimääräisiä kuluja kertyi lopulta noin 3 000–3 500 euroa. Summa muodostui useamman reissun junalipuista, kahden auton yhtäaikaisista kuluista, vakuutuksista, autoveroista sekä tietenkin vaurioiden korjauksista. Kyseessä on suurin piirtein saman suuruinen summa, jonka verran auton arvo oli pudonnut alle sopimuksen loppuerän – eli hävisin saman verran kuin jos olisin lunastanut auton itselleni.
Miten olisi kannattanut toimia?
Jälkeenpäin ja kaikkien näiden vaikeuksien valossa on helppo nähdä, miten minun olisi pitänyt toimia toisin. Jos olisin tiennyt, millainen rumba palautuksesta syntyy, olisin tehnyt kaksi asiaa täysin eri tavalla:
1. Jättänyt pelivaraa sopimuskilometreihin Sopimuksen kilometrejä ei koskaan pitäisi ajaa niin tiukalle, että autoa ei voi enää ajaa pois palautuspaikalta. Koska olin ajanut kilometrit miltei täyteen, olin palautushetkellä täysin loukussa. Minulla ei ollut mahdollisuutta viheltää peliä poikki, ottaa avaimia takaisin ja kurvata autolla muualle miettimään seuraavaa siirtoa. Pieni kilometripuskuri takaa sen, että valta ja päätös pysyvät auton kuljettajalla, ei tarkastajalla.
2. Vaatinut heti puolueetonta tavarantarkastajaa Koska olimme YR-Auton kanssa täysin eri mieltä auton kunnosta ja siitä, mikä on normaalia kulumista ja mikä kolarivauriota, minun ei olisi pitänyt suostua heidän vikalistaansa. Oikea ratkaisu olisi ollut keskeyttää tarkastus ja kutsua paikalle Keskuskauppakamarin hyväksymä virallinen tavarantarkastaja (HTT). Puolueettoman ammattilaisen lausunto olisi katkaissut siivet tarkastajien omakeksimiltä väitteiltä ’kolaroiduista takakylistä’ ja säästänyt minut kahden kuukauden sähköpostisodalta.
Arvailuja, miksi YR-Auto teki palautuksesta näin vaikeaa?
Miksi palautus sitten tehtiin minulle niin vaikeaksi? Seuraavat ajatukset ovat puhtaasti omia epäilyjäni, arvauksiani ja pohdintojani – mitään pitävää faktaa tai vastapuolen kommenttia minulla ei näiden tueksi ole. Kun palapelin palasia kuitenkin katsoo jälkikäteen, nousee esiin kolme vahvaa taloudellista motiivia:
- Pelottelu auton lunastamiseen: Auton markkina-arvo oli selvästi pudonnut enemmän kuin sopimuksen loppuerä oli. YR-Autolla ei todennäköisesti ollut mitään halua ottaa tätä ’tappiollista’ autoa omille harteilleen seisomaan. Aggressiivisella vikalistalla ja kovaäänisellä syyllistämisellä yritettiin mahdollisesti säikäyttää minut lunastamaan auto itselleni, jolloin arvonalenema olisi jäänyt kokonaan minun vahingokseni.
- Auton kunnostus asiakkaan piikkiin: Toinen ilmeinen motiivi oli halu laittaa kolme vuotta käytössä ollut auto uutta vastaavaan kuntoon minun lompakkoni ja minun vakuutusteni kustannuksella. Kun puskurin pikkujäljet ja ”olemattomat” umpioviat maksatetaan asiakkaalla, liike saa itselleen virheettömän myyntiartikkelin ilman, että heidän tarvitsee sijoittaa siihen euroakaan omaa rahaansa.
- Rahoitusyhtiön provisiot: En tiedä onko myöskään tavatonta, että rahoitusyhtiöt maksaisivat autoliikkeille provisioita tai bonuksia siitä, jos leasing-sopimuksen päättyessä asiakas saadaan käännytettyä auton ostajaksi tai sopimuksen jatkajaksi. Tällaisessa skenaariossa autoliike voittaa kahdesti: he saavat palkkion Santanderilta, eikä heidän tarvitse kantaa riskiä auton todellisesta arvonalenemasta.
Mitä tästä opin?
Mitä tämä kaksi kuukautta kestänyt palautusprosessi sitten minulle opetti? Sen ainakin, että oma asiointini Nelipyörän ja YR-Auton kanssa päättyi tähän kokemukseen lopullisesti, enkä voi suositella kyseisiä liikkeitä muillekaan. Santanderin kanssa asioiville taas suosittelen äärimmäistä tarkkuutta sopimuksen sisällön ja laskutuksen seurannassa.
Jos joskus vielä päädyn tekemään uuden leasing-sopimuksen, tulen vaatimaan siihen täysin erilaiset ehdot. Tässä ovat tärkeimmät opit, jotka jokaisen leasing-autoilijan kannattaa ottaa huomioon ennen nimen kirjoittamista paperiin:
Kilometripuskuri ja aikavaraus: Palautusprosessiin on varattava runsaasti aikaa, eikä kilometrejä saa koskaan ajaa niin tiukalle, ettei mahdollisten ongelmien selvittely enää onnistu kyseisellä autolla.
Normaalin kulumisen rajat on määriteltävä tarkasti: Sopimuksessa on oltava mustaa valkoisella siitä, mitä pidetään normaalina kulumisena. Monilla toimijoilla esimerkiksi alle 5 cm halkaisijan lommot tai naarmut ovat sallittuja. Tässä tapauksessa minun annettiin maksaa pikkusormenpään kokoisista jäljistä puskurin alaosassa.
Ylikilometrien hinta ja ehdot selviksi: Koska elämäntilanteet ja ajotarpeet muuttuvat, sopimuksessa on oltava selkeä pykälä siitä, millä ehdoilla tai millä kilometrikohtaisella hinnalla sovitun rajan saa ylittää.
Palautuspaikka ja -taho sopimukseen: Paperissa on luettava selvästi, mihin ja kenelle auto sopimuskauden päättyessä palautetaan. Tätä ei pidä jättää suullisten lupausten varaan.