Lyhyesti sanottuna suurin syy plug-in hybrid -auton hankinnalle oli pienempien käyttö- ja omistuskustannuksien tavoittelu. Tein omia laskelmia pitkään siitä, että miten minun noin suomalaisen keskivertoautoilijan vuotuisella kilometrimäärällä kannattaa auton käyttövoima valita. Toki kriteereitä oli muitakin, esimerkiksi vähintäänkin kohtuullisen luotettavana pidetty merkki ja malli, ettei mahdollisesti saavutettu säästö haihdu korjaamolaskuihin. Ja kyllähän ne mieltymykset, makuasiat ja tunteet vaikuttaa aina, vaikka sitä yrittäisi olla miten järkevä perusteluissaan.
Laskelmissa otin huomioon auton hankintahinnan, karkeasti arvioituna jälleenmyyntiarvon noin viiden vuoden kuluttua, verot, vakuutukset ja ”tankkaustietokantoihin” (esim. https://www.spritmonitor.de/en/) perustuvan polttoaineen kulutuksen mukaan lasketun polttoainekulun. Huoltojen ja korjauksien arvoa en edes yrittänyt arvata.
Kulutus
Erilaisista tankkaustietokannoista ja muista todellisten autojen käyttäjien kertomuksista löytyy plug-in hybrideille hyvin vaihtelevia lukemia. Esimerkiksi Volkswagen Golf GTE:lle löytyy lukemia tämän kirjoitushetkellä 0,6-6,4 litraa/100km. Lukemien vaihtelu voi tietysti liittyä niiden ilmoituksen rehellisyyteenkin, mutta todennäköisesti syynä on vaihtelut tavassa käyttää latausta. En ymmärrä miksi kukaan maksaa plug-in hybrid -autosta, jos ei latausta käytä. Jos latausmahdollisuutta ei ole, tai sen käyttö koetaan liian työlääksi, kannattaa pysytellä perinteisessä polttomoottoriautossa ja toivoa uusien tekniikoiden poistavan latauskaapelin tarpeen.
Hankintahinta
Uutena ostettuna plug-in hybridissä ei olisi ollut minun vuotuisilla ajomäärillä mitään järkeä, vaikka sähköllä olisi pystynyt ajamaan kuinka paljon. Sama pätee tietysti myös täyssähköauton kohdalla. Uusista autoista taloudellisesti järkevin olisi ollut mahdollimman pienellä kulutuksella liikkuva bensiinimoottorilla varustettu auto. Seuraavaksi järkevimmät perus-hybridi ja sitten diesel.
Mutta kun laskelmiin otetaan mukaan alle viisi vuotta vanhat käytetyt, niin sitten excel -taulukko alkoikin näyttää vähän erilaiselta. Jostain syystä plug-in hybridit ovat pudottaneet arvoaan suhteessa bensiini ja diesel autoihin reippaasti enemmin. Yksi syy on varmasti epävarmuus monimutkaisen tekniikan kestävyydestä, jolloin melko uuden käytetyn myyminen olisi varmasti vaikeaa, jos hintaero vastaavaan uuteen ja pidemmän takuun alaiseen autoon olisi pieni. Omallakin kohdalla takuun pituudella oli iso vaikutus merkin valintaan, etenkin kun joiltakin merkeiltä takuu kattaa koko auton käytettynäkin useamman vuoden. Hybridijärjestelmän takuuhan on melkein kaikissa merkeissä melko tavallisesti seitsemän vuoden luokkaa.
Päästöt
Itse en varsinaisesti ajattele ympäristölle aiheutettuja päästöjä omassa liikkumisessani, koska en usko minun, tai vaikka koko suomen, henkilöautoliikenteen pystyvän maailmaa pelastamaan. Mutta, eiköhän ole melko helppo veikata, että ei suuremmilla päästöillä liikkuvien elämää ainakaan tulla helpottamaan ja halventamaan valtion, EU:n ja muiden lakeja sääntelevien tahojen toimesta. Pahimmillaan jokin peloteltu käyttörajoitus esimerkiksi diesel -autoille voisi romahduttaa tällaisen yksilön arvon hetkessä. Hybrideillehän ilmoitetaan todella paljon pienemmät päästöt, mikä tuonee vähän mielenrauhaa, vaikka itse en noihin luvattuihin päästölukuihin täysin usko.
Pienet päästöt vaikuttavat positiivisesti sekä autoa hankittaessa maksettavaan veroon, että vuotuiseen ajoneuvoveron perusveroon. Plug-in hybrid -autosta maksetaan myös käyttövoimavero, mutta sen suuruus on vain joitakin kymppejä, kun dieseleissä saman veron määrä on satoja euroja.
